Eurovision laulukilpailu määritellään virallisesti poliittisesti neutraaliksi tapahtumaksi, jonka tarkoitus on tuoda eri maista tulevat ihmiset yhteen musiikin universaalilla kielellä. Vaikka kilpailun sääntöjen mukaan esitykset eivät saa sisältää poliittista sisältöä, käytäntö ei aina vastaa ihanteita. Osallistujamaiden välisten historiallisten jännitteiden ja ajankohtaisten tilanteiden seurauksena esityksiin voi sisältyä symboliikkaa tai sävyjä, joita yleisö tai asiantuntijat tulkitsevat poliittisiksi. Taiteilijat kokevat usein, että heillä on velvollisuus tuoda esiin yhteiskunnallisia näkökulmia tai henkilökohtaisia kokemuksia, vaikka säännöt rajoittavat tällaisia kannanottoja. Euroopan yleisradiounioni pyrkii tarkalla ennakkotarkastuksella valvomaan sääntöjen toteutumista, mutta rajojen määrittely on haastavaa. Yleisö voi nähdä poliittisia viestejä myös esityksissä, joiden tekijät eivät ole tarkoittaneet niitä sellaisiksi. Näin kilpailu toimii monikerroksisena ilmiönä, joka heijastaa monia eri näkökulmia ja yhteiskunnallisia virtauksia samanaikaisesti.
Euroviisujen lavalla kuultavat kappaleet ovat usein paljon enemmän kuin pelkkiä melodioita – ne sisältävät viestejä, joita ei aina voi lukea suoraan sanoituksista. Monet esitykset ovat vuosien mittaan käsitelleet esimerkiksi vapautta, kansallista identiteettiä, yhteiskunnallisia konflikteja tai historiallisia tapahtumia, jotka ovat jättäneet jälkensä osallistujamaiden kulttuurisiin kokemuksiin. Nämä teemat nousevat esiin sanojen lisäksi myös visuaalisessa ilmaisussa, lavarakenteissa ja artistien asuvalinnoissa. Joissain tapauksissa säveltäjien ja sanoittajien tarkoitus on ollut puhtaasti taiteellinen, mutta esityksissä voidaan silti nähdä poliittisia ulottuvuuksia. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa Euroopan yleisradiounioni on pyytänyt muokkaamaan kappaleita tai rajoittanut niiden esittämistä. Tulkinnanvaraisuus tekee tilanteista monimutkaisia, ja vaikka sääntöjä pyritään noudattamaan, taiteen ja politiikan rajapinta voi hämärtyä. Tämä osoittaa, miten musiikki voi toimia kanavana tunteille ja kokemuksille, jotka liittyvät yhteisiin ja henkilökohtaisiin kertomuksiin.
Esitysten visuaaliset elementit, kuten värit, lippumaiset muodot ja eleet, voivat sisältää viestejä, joita katsojat ympäri maailmaa tulkitsevat eri tavoin. Euroviisut ovat vuosien varrella nähneet useita tapauksia, joissa esiintyjät ovat käyttäneet lavalla symboleita, joita pidetään poliittisina. Näitä voivat olla viittaukset alueellisiin kiistoihin, vähemmistöjen asemaan tai tiettyihin kulttuurisiin kysymyksiin. Vaikka kilpailun sääntöjen mukaan poliittisia kannanottoja ei sallita, esiintyjät hyödyntävät tilaisuutta tuodakseen esiin näkemyksiään – joskus hienovaraisesti, joskus suorasanaisesti. Tällaiset tilanteet voivat johtaa sääntörikkomuksiin, virallisiin huomautuksiin tai muihin seuraamuksiin. Silti artistit ovat valmiita ottamaan riskin, koska he kokevat tärkeäksi nostaa esiin teemoja, joita ei muuten käsiteltäisi kansainvälisessä lähetyksessä. Symbolien käyttö voi herättää voimakkaita reaktioita niin faneissa kuin median edustajissakin, ja se muistuttaa siitä, miten musiikin kautta voi välittää sanomia, jotka ylittävät sanojen rajat.
Kilpailun järjestäjä, Euroopan yleisradiounioni, on kehittänyt sääntöjä ja menettelytapoja, joiden tavoitteena on säilyttää tapahtuman neutraali luonne. Jokainen osallistujamaa toimittaa esityksensä tarkastettavaksi ennen kilpailua, ja tarvittaessa pyydetään muutoksia, jos sisältö voidaan tulkita poliittiseksi. Tämä kontrolli on herättänyt keskustelua siitä, missä menee taiteellisen vapauden ja sääntöjen rajaus. Eri kulttuureissa sama esitys voidaan ymmärtää eri tavoin, ja erilaiset tulkinnat luovat haasteita, kun pyritään varmistamaan, ettei kukaan loukkaannu tai että kilpailua ei hyödynnetä poliittiseen tarkoitukseen. Tiukempi valvonta voi kaventaa esiintyjien mahdollisuuksia ilmaista itseään täysipainoisesti, mikä herättää kysymyksiä sananvapaudesta ja luovuudesta. Euroviisut joutuvat tasapainoilemaan näiden näkökohtien välillä: toisaalta pyritään säilyttämään yhtenäinen ja reilu kilpailu, toisaalta halutaan antaa tilaa monimuotoiselle itseilmaisulle. Tämä asetelma tekee tapahtumasta ainutlaatuisen, mutta samalla myös herkän ja jatkuvaa keskustelua herättävän.